25.3.2015 Tämä oli lumoavan kaunis ilta.
Helpointa unohtaa oman elämänsä typeryydet on mennä ulos ja katsoa ympärilleen, rauhassa ja riittävän tarkkaan..
Eilen, oli kirkas ja valoisa ilta, aurinko painui mailleen hohtavin värein loistavalla taivaalla. Kaikkialla horisontin yllä oli upeista upeimpia värejä. Myöhemmin illalla menin iltakävelylle, ilma oli viileä ja raikas, pimeys oli laskeutunut hiljalleen. Taivas oli pilvetön, tähdet loistivat. Pysähdyin rannan lähettyvillä kentälle ja katselin pitkän aikaa taivaalle. Koko se tähtitaivas, hiljaisuus, yllä oleva valtaisa avaruus, kaikki ne kauniina tuikkivat tähdet, luonnon mykistävä kauneus. Sitä miettii kuinka suuri ja kiehtova maailma on tuolla ympärillä, mitä siellä on ja kuinka pitkälle se jatkuu? Samaan aikaa tuntuu ymmärtävän kaiken kauneuden ja oman tarkoituksensa, yhteyden. Jollakin tavalla sitä muistaa ihmisen pienuuden ja haurauden, viime ajat huomioiden erityisesti. Lopuksi jää päälle mystinen ja haikea tunne, hyvällä tavalla.