Ajatuspölyä
On niin äärettömän helppoa saada itsensä käymään liian kovalla tempolla.. saada mielensä ja kehonsa yliaktiiviseksi. Ajatuksilla on vahva voima saada itsessään käynnistymään ties mitä alkukantaisia reaktioita, jotka liittyvät pelkoon, paniikkiin, pakenemiseen. Siksi olen verrannut tuota ajatusten käynnistymistä ja kiihtymistä - stressailua - siihen, kun pölyä leviää ympäriinsä - leijailee ja lentelee miten sattuu, törmäilee ja lähtee maailmalle.. mutta tuon pelko-paniikki-tilan hiljentäminen onkin sitten huomattavasti vähemmän nopeaa ja kätevää kuin tuo kiihtymiseen vievä prosessi. Se on todellakin keskittymistä vaativaa, jota taas siinä tilassa ei tunnu olevan yhtään.

Eräänä hieman sumeampana päivänä oli vallitseva säätila vallannut pääni sisäisen maiseman ja jotakin suurempaa oli meneillään.

22.3.2015
Päivänä, jota ei ollut
valkeus oli lakannut
Suuret männyt
keskellä tihentyvää harmautta
Lintujen äänet vaienneet
Myrsky yötä vasten
keräämässä voimiaan
Päivänä, joka on kadonnut
ei pysty osallistumaan
omaan elämäänsä
ei näe edes ihmisiä,
kun vastaantulijatkin
ovat liian kaukana
ja näyttävät siltä
kuin olisivat paenneet
kotoaan yöpuvuissaan
levottomia ajatuksiaan