Olenko vain liian väsynyt olemaan onnellinen?
Päiviä sellaisia tulee, että on valmis luovuttamaan; ripustamaan työrukkaset naulaan.
Jos vain valitsisi toisen ratkaisun jostain täysin toisenlaisesta maailmasta, tekisi kaiken mitä mielessään on suunnitellut, perustaisi oman yrityksen, opiskelisi toiselle alalle, jatkaisi etsintää. Palaisi käsillä tekemisen ja ihmisten kanssa työskentelyn pariin.
Kaikessa hiljaisuudessaan viimeinenkin valinta on ollut kiinnostava. Olen palannut vanhaan, jossa ei kuitenkaan ole jäljellä vanhasta kuin tietty osa - tekemisen muoto. Onko näennäinen helppous palata vanhaan edes ollut helpoutta ollenkaan?

Avoimuus on auttava jonnekin minne muuten ei pääsisi.

1.2.2015
Elämä juoksee sataa
ja minä kovasti yrittäen kahtasataa
Missään missä näkee järkeä,
on tunne kadonnut jo siinä,
kun aloittaa ajattelun
Missä intohimo
ja palava mielettömyys,
siihen palaan joka kerta
ja koko ajan