Mieleni on tyhjä, koluttu, ontto. Sieltä ei löydy mitään, mutta silti siellä kummittelee pelko. Se ei ole missään, mutta se on kaikkialla, eikä sitä voi puhua pois. Yritän kylläkin, silloin tällöin.

Loma on ollut hieno, erityisen tarvittava. Se on tarjonnut mahdollisuuden pitkiin yöuniin ja irrottautumiseen toisessa olinpaikassa. On tullut hengähdyksiä, jolloin tajuan olevani elossa. Niitä hetkiä, joita kaipaan.

Viimeiset pari päivää taasen sitä, että olen pingottamassa henkisen suorituskykyni äärimmilleen. Tervetuloa takaisin työelämään. Välillä tuntuu, että olen heittämässä pyyhkeen kehään, sitten taas jatketaan. Heräsin viime yönä, tuntuu toisinnolta vuosien takaa. Ahdistusta ja huonoa oloa - ajattelen sellaisia, ei yöhön kuuluvia.

21.12.2014 Ilma oli talvea ennustava - ranta jääkuvioineen kauniita yllätyksiä täynnä.