perjantai 21. marraskuuta 2014

Tästä alkaa minun julkinen kertomukseni. Ensi kerta oli 90-luvun kokeilu ja seuraava joskus 2000-luvun alussa. Täällä tulee olemaan runoja ja ajatuksia, suodattamatonta tutisevaa höttöä ja kovia kimpaleita. Osaisinko päästää suustani sen mitä tai miten kirjoitan?





Joskus kun tulee päiviä, että haluaa näyttää persettä koko maailmalle, sitä tahtoo teekupin käteen ja sinut lähelleni.




30.10.2014
Valkoinen huone
täynnä hiljaisuutta,
jossa leijun yksin – kevyenä
Yksi leveä ikkuna,
luonnon antamaa valoa
seinät heijastaen
Patja oljilla täytetty
Ovea ei ole,
sen hukkasin mielessäni
Tähänhän halusin,
palautua purkamaan kaltereita,
kaivamaan lusikalla kuoppaa
seiniin niin vahvoiksi oletettuihin
Tähän halusin;
unohtaa kaiken minkä voi muistaa,
kaiken mitä eletty,
jotta löytäisin sen mitä ei ole

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti